tiistai 14. tammikuuta 2014

Please do not feed the hungry lady

Eilen oli suurimmaksi osaksi vähän huono päivä.

Ensimmäistä kertaa tämän elämäntapamuutoksen käynnistämisen jälkeen tunsin katkeruutta siitä, kun toinen saa halutessaan syödä mitä vaan. Viimetippaan jättämiseen hartaasti uskovana ihmisenä(...) juoksin iltapäivän urheilukaupoilla etsien tamineita illan jumppaa varten. Hankin sukkia, kengät ja urheilurintsikat ja vaikka kaupassa kenkiä sovitellessa tuntui, että oon niiin poissa mukavuusalueeltani ja tuon myyjän mielestä varmasti niiin ilmiselvästi epätoivoinen uudenvuoden lupauksen tehnyt läski, niin jälkikäteen olin kyllä aika fiiliksissä hankinnoistani... :) Päädyttiin sitten miehen kanssa kiireessä syömään päivällinen subien muodossa, itse otin tietysti vain sen 15-senttisen, kevyen kokojyväleivällä ja grillatulla kanalla ja olin siinä nälissäni oikeasti aivan todella katkera miehelle, joka sai ottaa sen pitkän leivän ja just sillä haluamallaan tonnikala-majoneesitahnalla :D Ja itseäni meinasin ruoskia siitä, että olin silleen "sortunut" johonkin muuhun kuin ruisleipään. Nyt jälkeenpäin lähinnä naurattaa, mutta siinä tilanteessa se tuntui tosi paskamaiselta. Kriiseilin myös siitä illan jumpasta, josta olin aiemmin päivällä käynyt avautumassa myös täällä blogissa.


Uudet tossut! ^_^


No, niin sitä sitten rohkaisin itseni ja kaikesta jännityksestä huolimatta raahasin itseni sinne jumppaan ja siellä oli tosi kivaa! Iso ryhmä kaikenikäisiä ja -kokoisia naisia ja hyvä meininki, mitä nyt sekoilin aerobisen osuuden askelkuvioissa (silloinkin osaten nauraa itselleni kuitenkin!), mutta lihaskunto-osuus kyykkyineen, kuminauhoineen, lankkuineen sun muineen teki todella hyvää. Vielä tänäänkin oon saanut tuta tehneeni eilen jotakin lihaksillani ;) Mikä on vaan huippua siis sekin..!


Eilen ja tänään oon syönyt aamupalaksi kaurapuuroa raejuustolla ja light mehukeitolla (vadelma on pop!) ja tää on oikeesti aivan törkeen hyvä yhdistelmä! Miksei kukaan ennen painonpudotusblogeja oo kertonu mulle tästä?

Eilisen lounas, joka riivittiin kasaan kaikesta mitä jääkaapista sattui löytymään :D Ruisleipäviipale puuttuu kuvasta. Naureskelin sitä, että saan vieläkin syödä nakkeja, vaikka varsinainen himo niihin iski jo pari päivää sitten. Ennen kun se paketti ois hävinnyt hetkessä...


Jumpan jälkeen kovassa nälässä kyllä himotti kaikenlaiset herkut. Makuunin ohi mennessä herahti vesi kielelle. Kiltisti kuitenkin odotin kotiin asti, missä söin iltapalaksi jogurtti-raejuusto-mehukeittosekoitusta ja palan ruisleipää.

Syömisten suhteen on tänään ollut asenne taas kohdillaan eikä oo himottanut herkut niin pahasti kuin eilen. Rasvaisen, paneroidun kalaleikkeen tilalle oon valinnut papupihvit ja kun vieressä mussutettiin dallaspullaa, hengitin syvään ja otin palan tummaa suklaata :) Oikein mielelläni vieläpä.


Edustava koululounas tältä päivältä... Jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta, kaaliraastetta, linssejä, purjoa, riisiä, 2 härkäpapupihviä ja kermaviilikastiketta (+ tabascoa :)) siinä pitäis olla


Pakko todeta miehestä vielä sen verran, että hän on tosi innostuneena tässä terveellisessä elämäntavassa mukana myös. Ei siis tarvitse pelätä, että joku asettuisi sohvalle viereen ison, höyryävän pitsan kanssa, heh. Mut tottakai mies syö enemmän, koska hänen tavoitteenaan ei ole pudottaa painoa ja oikein rohkaisen toista juomaan kunnon pullakahvit, jos siltä tuntuu. Omat tavoitteeni eivät saa haitata toisen olemista ja syömistä.

Ihmisiähän tässä siltikin vaan ollaan ja nälkäisinä joskus vähän hermoja sellaisia... :D Onko muuten muilla kokemusta tämäntyyppisestä annoskateudesta? :)

6 kommenttia:

  1. Sulla on mielenkiintoinen blogi, jään seurailemaan! :)

    http://iwillbebeautiful2.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. No kuule tänä iltana painiskelin samojen "ongelmien" parissa :D
    mies tuli hakemaan mut töistä ja ehdotti heti, että haetaanko mäkistä ruokaa. Totesin, että en voi syödä sellaista, joten itse pääsin kotiin kun mies lähti metsästämään itselleen kebabia :D pyysin häntä vielä tuomaa mulle light colaa että saan edes jotain hyvää.. mies tulikin sitten kotiin kera makkaraperunoiden ja oli ostanut itselleen vielä iiiison sipsipussin (mun lemppareita tietty..)
    Ilta meni sitten light limua juoden ja salaattia syöden, kun toinen vetää hirveitä mättöjä vieressä, että näin :D kyllä siinä mielessä kävi että tää on epäreilua MUTTA kun itse on ylipainoinen ja toinen ei niin tää täytyy varmaan vaan kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse oisin ollut niiin vihainen tuon sipsipussin kohdalla :D Mulla mies ei onneksi ehdottele mitään epäterveellisyyksiä. Ja tottahan se on, ettei toisen syömisiä voi rajottaa, se on sitten sen toisen päätettävissä, että onko pokkaa tuoda laihduttajan nenän eteen houkutuksia ;) Ja kestääkö sen seuraukset, mur. Tavallaan kyllä tulee entistä enemmän itsensä voittanut olo, kun toinen vetää vieressä pullaa tai muuta ja itse siltikin onnistuu pitämään pintansa..! Hienoo siis, että sullakin piti päätös vaikka houkutuksia ois ollutkin :)

      Poista
  3. Täällä kanssa tuo kateellisuus toisen syömisiä kohden on KOVA. Mies on sellainen 183/73 ja "vahingossa" joku kerta viime kesänä kun itkin, etten ikinä onnistu, mainitsi, että hän on suhteen aikana LAIHTUNUT 10kg. Että mitä helvettiä, se vetää enemmän herkkuja ja kaikkea kuin minä, joka joudun miettimään jokaista suupalaa ja silti on vähän enemmän kuin vähän töitä edessä kropan kanssa.

    Epäreilua sanon minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niiin epäreilua, että miehet tuntuu saavan lappaa suustansa alas ihan mitä vaan, eikä ikinä näy missään... Kärvistele siinä vieressä sitten :D

      Poista