Kevenee

Tänään aamulla paino 82,5 kg, lasku kolmen viikon takaiseen siis -300 g. Tosi pieni, mutta laskua silti, joten hyvä mieli taattu! :) On käynyt viimeisen kolmen viikon aikana paino paljon korkeammallakin, voin kertoa, vaikkei mulla nyt virallisia perjantaiaamupunnitustuloksia tuonne sivupalkkiin ole ilmestynytkään. Mutta, mikä tärkeintä: tykkään mun kropasta tällä hetkellä tosi paljon, on jotenkin mukavan slimmi fiilis, maha ei pömpötä, mutta on silti muotoja. Eikös tää oo se mun ihanteeni aina ollutkin??

Yllä esimerkkejä viimeaikojen ruuista. Herkkujakin mahtuu sekaan, mutta kohtuus on ollut tunnussana. Oon onnistunut siinä kohtuudessa tosi hyvin vieläpä! Ja pääasiassa sitten raikasta ja kevyttä ruokaa ja paljon kasviksia :)

Tästä on hyvä lähteä juhannuksen viettoon ^_^ 

Oikein ihanaa keskikesän(...) juhlaa kaikille lukijoille! 

Hyvää ruokaa isolla H:lla

Kun julkaisin noita blogissa aikaisemmin vilahdelleita kuvia ja ne näyttivät niin kivoilta, niin intouduin perjantaina ja lauantaina kaivamaan järkkärin esille ja kuvaamaan vähän syömisiä (siis heti perjantaiaamun sitruunavesi-kahvi-smoothie-kombon jälkeen...) Tässäpä siis ensialkuun menneen perjantain syömiset lounaasta eteenpäin:

Lounaaksi söin miehen edellispäivänä loihtimaa sörsseliä, jossa oli pääasiassa vihreitä linssejä ja sipulia, tomaattimurskaa ja tummaa riisiä sekä tietysti paljon mausteita.

Herkkuvälipala! Cocktail-piirakan päällä on vähän majoneesia... ^_^

Miehen ja mun dinneri, fetasalaatti on hyväää.

Luomujugu-mehukeitto-raejuusto-kipollisen söin välipalaksi joskus alkuillasta.

Ja iltapala vielä siinä. Torstai-iltana mies hamusteli kaupasta pussillisen noita pakastepiirakoita ja enhän minäkään voinut niistä näppejäni erossa pitää :D Viikonlopun kunniaksi ostettiin vielä muutama herkku-siemensämpyläkin. Rrrakastan leipää, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Nyt jos taas nämä tulevat muutaman arkipäivän selviäisi kuitenkin ilman :)

Lauantai kulki teemalla hyvien herkkujen päivä.

Fiilisteltiin miehen kanssa yhteistä vapaa-aamua ja nautittiin todellinen breakfast for champions. Lasissa porkkana-hedelmätäysmehua, sämpylän päällä toisella puolikkaalla majoneesia, salaattia ja pari pekonisiivua ja toisella puolella maapähkinävoita ja valkohomejuustoa. Aah miettikää jos näin sais aloittaa päivänsä joka aamu?

Lounaan söin torilla kaverin kanssa kaupunkikiertelyn lomassa, muikkuja <3

Päivällisellä mies hemmotteli ja teki aivan tajuttoman hyvää risottoa herneistä. Aamupalalta ylijäänyt pekoni paistui uunissa ja sitä sai sitten silputa vielä tuohon päälle, aijai. Mulla herahtaa vesi kielelle vieläkin... Nyt on ehkä pakko mennä kehittelemään jotain lounasta :D Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Luovuttaja?

Aikani märistyäni ja pohjamudissa möyrittyäni päätin eilen, etten halua vielä luovuttaa. Luin myöhään illalla blogini läpi ensimmäisestä merkinnästä viimeiseen asti ja tajusin, miten hienon työn OIKEASTI olen jo onnistunut tekemään. Haluaisin päälle sen samaisen buustin, mikä mulla oli tammikuussa! Ai että miten teki hyvää lukea sen ajan päivityksiä ja muistaa, miltä se todellinen motivaatio elämäntaparemppaan tuntui. Ehkä tämän päivän minuunkin tarttui tuota motivaatiota menneisyydestä, edes hivenen...

Seuraavassa herrrkullisia kuvia blogitaipaleeni varrelta, muistin monta hyvää juttua näistä! Mm. avokadot pääsevät takaisin ostoslistalle ja munakasta tai hummusta on tehtävä asap :)

Luuseripaska-olo.

Kuvissa tiistain ruoat, voi harmi, kun ei ne syömiset sitten kyllä noihin kuvissa näkyviin jääneet... :/

+ 0,33 l omenasiideri, n. 100 g sipsejä, 1 pieni suklaapatukka, 1 turkinpippurilaku, 2 kauralastua

= :( :( :(

Seuraavaksi olisikin sitten luvassa sen sortin tunnustuksia, että heikompia hirvittää. Viimeisen reilun viikon sisällä mulla on ollut pitkästä aikaa sellaisia täysin hallitsemattomia herkkuhimoja. Oon koko tämän alkuvuoden tähän asti iloinnut, että olen päässyt eroon tunnesyömisestä, mutta nää viimeaikaiset olotilat on olleet ehkä jotenkin verrattavissa siihen. Onko se sitten tylsistyminen, epätoivo siitä, etten tiedä mihin olen elämäni kanssa menossa, mikä ajaa hukuttamaan mälsät ajatukset mässäilyyn? Tiedä häntä, parina MYÖHÄISILTANA olen repsahtanut ja painunut hampurilaisaterialle heseen. Pitkän päivän olen kestänyt himotuksia, mutta illalla sitä aina repsahtaa. Noiden tiistain "pikku"-iltaherkkujen jälkeen oli näin lähellä, etten lähtenyt hakemaan vielä pussillista lihiksiä kaupasta. Kamalaa, tiedän! Onneksi en käynyt. Pidin pintani sillä kertaa.

Nyt mulla on naistenvaivat aluillaan, joten hormonit voivat olla yksi syy ruokahimotuksiin toki, niin kuin näihin apeisiin fiiliksiinkin. Mietin myös sitä, että syönköhän liian vähän kunnon ruokaa päiväsaikaan ja siksi illalla (tai parhaimmassa tapauksessa yöllä) on pakko saada herkkuja?

Eilenkin tapahtui sellainen juttu, joka sai mut pettymään itseeni. Kaveri oli pitkästä aikaa Tampereella käymässä ja pussikaljoitteluunhan sitä sitten ajauduttiin. Pusarilta vielä baariinkin ja viimeisten juomien kohdalla en olisi halunnut edes juoda enää, mutta kun kaveri halusi vielä parit, niin mulla ei jotenkin olevinaan ollut pokkaa olla ottamatta seurassa?! Tupakkaakin paloi ihan liikaa ja nyt on olo keuhkoissa sen mukainen. Pthyi. Hemmetti! No, syömiset sentään oli eilen kevyet (lounaaksi kasvissosekeittoa, päivälliseksi tofusalaatti) enkä grillille ennen nukkumaanmenoa eksynyt, vaikka vähän olisi mieli tehnytkin. 

Masentaa. Ei kiinnosta. Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että ei musta vain ole tähän. Pikkasen riepoo tännekin tasaisin väliajoin päivitellä, että miten taas on tullut mokattua. Huokaus. Miten voi ihmisiks olemisen opettelu olla näin vaikeaa?