Elämäntapamuutos: Syyt ja kootut selitykset

Mulla on jo hyvän aikaa kytenyt ajatus kirjoittaa siitä, miksi tähän elämäntapamuutokseen alunperinkään ryhdyin ja vähän siitäkin, että millä perusteilla elämäntapojeni oikaisua koitin aikaisemmin kaikin keinoin lykätä. Aloitetaanpas siis niistä syistä!

Syyt

Terveys. Tämä tulee väistämättä mieleen ensimmäisenä. Viime syksynä ja loppuvuodesta päässäni voimistui koko ajan ajatus, että tällä sokerin, rasvan ja suolan mättämisellä voisin pitkässä juoksussa vaikka syödä itseni hengiltä. Ajatus ei tuntunut hyvältä. Voimakkaat mielikuvat, kuten esimerkiksi mielikuva siitä, kuinka jatkuvasti liiallisissa määrissä syömäni kova rasva kertyy aivan kirjaimellisesti verisuonten seinämiin ja voi aiheuttaa vakaviakin ongelmia, inspiroi myös osaltaan muuttamaan syömistottumuksia terveellisempään suntaan. Viimeinen niitti oli se jo aikaisemminkin mainitsemani lääkärikäynti, jonka aikana sain ulkopuolisen suusta kuulla lihonneeni "vähän turhan paljon viimeisen alle vuoden aikana" ja lipsahtaneeni merkittävän ylipainon puolelle. Vahvistui konkreettiseksi se aavistus, joka oli ollut mielen päällä jo hyvän aikaa: tää ei oo enää terveellistä.

Sopivia farkkuja ei löydy. Sen kaksitoista kiloa aikaisemmin tämä onnistui vielä jotenkuten, mutta viime vuoden loppupuolella sovitellessani samaa mallia, jota ennen käytin (vaikkakin isompaa kokoa tottakai), ei natsannutkaan enää. Eikä natsannut niissä muissakaan kaupoissa, joissa kävin itku kurkussa ähisemässä sovituskopissa. Oon siinä mielessä jännä tapaus, että suurin osa kroppani rasvasta on kertynyt reisiin ja takapuoleen. Ns. pylly paljaana siis harvemmin oon tätä nykyistä kevyempänäkään tullut hilluneeksi, mutta mustat pillifarkut mekkoihin, tunikoihin ja rentoihin neuletakkeihin yhdistettyinä ovat joskus aikaisemmin kuuluneet vaatetukseni peruspilareihin. Ja mullon niitä vähän ikävä.

Entiset vaatteet eivät enää mahdu päälle. Paitsi ne iänikuiset legginssit ja mahdollisimman joustavat trikoomekot. Joissa ei aina jaksaisi hillua, kun tyylitajua ja halua pukeutua luovasti kuitenkin löytyisi. Kaappi on pullollaan vaatteita, jotka olivat ennen hirmu kivoja, mutta eivät enää istu ja tottakai se syö naista.

Enkä haaveile bikinikunnosta vaan siitä, että näyttäisin hyvältä löysissä vaatteissa :D Jep, ja täysin tyylillisistä syistä, mitenniin muka mukavuudenhaluinen..?

Iso maha on aina tiellä. Jossain vaiheessa loppuvuodesta huomasin, että esimerkiksi jopa sukkia pukiessa. Mikä muu kuin voimaton ja masentava olotila siitä voi tulla, kun ähkii tuollaista pikkutoimenpidettä suorittaessa! Turvonnutta mahaa tulee vaistomaisesti myös peiteltyä koko ajan, käsin ja vaattein, eikä voi olla niin vapautuneesti kuin haluaisi. Tähän on onneksi tullut eniten helpotusta jo näiden muutaman pudotetun kilon myötä :)

En pidä siitä, miltä naamani näyttää turvonneena. Valitsen mieluummin sellaisen raikkaan silmät auki -version. Nimim. viime viikonlopusta toivutaan edelleen...

Terveempi kroppa, parempi mieli. Uskon, että syömällä terveellisemmin voi vaikuttaa omaan energiatasoonsa ja jaksamiseensa ja oikeanlaisen ruokavalion ja liikunnan avulla voi saada aikaan positiivisia muutoksia mielenlaatuun ylipäätään. Kaikkia mielen kiemuroita ruoka ja liikunta ei oikaise, mutta aivan varmasti parempi yleiskunto antaa paremman perustan mielenkin hyvinvoinnin ylläpitämiseen..!

Ja sitten vielä ne Tekosyyt...

"Nainen saakin olla vähän muodokas, se on naisellista" Tämä on totta. Nainen saa olla myös pienirintainen, yksijalkainen, lihaksikas, pisamainen, lattapyllyinen, you name it, ja se on silti naisellista. Kurvien ei tulisi naisellisuutta määrittää vaan sen, mitä korvien välistä löytyy. Jokaisella on oikeus päättää minkä naiselliseksi itse mieltää ja tähän aiheeseen on mielipiteitä niin monta kuin on niiden omistajaakin, ja hyvä niin. Itse oon useampaankin otteeseen syyllistynyt perustelemaan huonoja ruokatottumuksia tai muita epäterveellisiä valintojani vetämällä tämän naisellisuuskortin, vaikka olen samaan aikaan voinut tosi huonosti, eikä se ole mielestäni oikein. 

"Taistelussa perinteisiä kauneuskäsityksiä vastaan!" Tämä liippaa vähän ehkä edelliseenkin. Vaikka koetankin pudottaa painoa, ahdistun yleisistä kauneuskäsityksistä ja niiden ihmisille aikaansaamista paineista edelleen kovasti, enkä halua olla mukana allekirjoittamassa niitä tai jakamassa niiden "ilosanomaa". Ja tämän takia en edelleenkään todellakaan painota, että elämäntaparemonttini tai painonpudotusyritykseni menisi yksyhteen ulkonäköseikkojen kanssa. Toki ulkonäköasiat osaltaan vaikuttavat ja motivoivat (kuka nyt ei haluaisi näyttää myös ulospäin vaikkapa entistä pirteämmältä ja terveemmältä?), mutta mulla ei esimerkiksi ole mitään ennalta asetettua ihannevartaloa tai treeni- ja painotavoitteita. Mulle terveys ja sisäinen hyvä olo on ulkonäköä suurempi motivaattori, mutta toki ilolla otan vastaan myös ne "pintapuolisemmatkin" sivuvaikutukset, kuten vaikkapa aikaisempaa laaja-alaisemmat pukeutumismahdollisuudet, jotka siitä terveellisemmästä meiningistä palkintoina ehkä tulevat :) Ehkäpä pointtini tässä on se, että terve ja onnellinen ei ole yhtä kuin yleisten kauneuskäsitysten mukainen. Nykypäivänä monella voi olla vaikeuksia erottaa näitä toisistaan.

"Mutta kun ruoka on niin hyvää!" HYVÄ ruoka on hyvää. Sellainen ruoka, mikä tekee hyvää mielelle ja kropalle. Kuka oikeasti voi ihan tyytyväisenä ajatella, että sellainen sapuska, joka tekee hallaa elimistölle, olisi jatkuvasti nautittuna hyvää? Tai perustella tämmöisellä paskapuheella yhtään mitään? Kaikesta mieleisestään ruoasta saa ja pitää nauttia kohtuudella, ruokaa saa rakastaa, enkä esimerkiksi intohimoisena kokkaajana täysin allekirjoita lausetta "ruoka on vain polttoainetta" vaan ruoka on ja saakin olla myös mitä ihanin, monipuolinen elämys, mutta antaako sen kiilata terveytensä ja hyvinvointinsa edelle... Noh, kaipa sen valinnan saa jokainen ihan itse tehdä. Mulla ei enää vain ollut pokkaa mättää lihottavia ruokia kitusiini liian suuria määriä samalla hokien perusteluksi, että "mää vaan rakastan hyvää ruokaa".

"Terveellinen ruokavalio tulee kalliiksi" Tässä on kohta kuukausi vedetty kahden hengen taloudessa, molempien asukkien elellessä opiskelijabudjetilla ja vielä on rahaa jäljellä (ja ois enemmänkin, jos ei ois viikonloppuna repsahtanut sinne baariin, hemmetti!) niin että selviää seuraavien tukien tuloon, uskokaa tai älkää ;) Vaikka on ostettu juustoa, täysjyvää, kvinoaa, merilohta, kasviksia ja luomua, muutamia mainitakseni. Maksettu koko kevään jumpat ja joogat, käyty uimassa ja kerran jopa ravintolassa lounaalla. Ja ostettu treenikengät ja laadukkaat urheilurintsikat alkukuusta, jotka verottivat jo miltei sen satasen yhteensä! Kahden hengen (ennalta vähintään suurinpiirtein suunniteltuihin) viikon ruokiin on mennyt n. 50-70 e, eli siis sama summa, jonka olisi aikaisemmin tuhlannut yhdellä ulkona syömisellä ja parin pitsan tilaamisella kotiin. Puhumattakaan niistä viikon viiden muun päivän syömisistä, nälissään tehdyistä heräteostoista kaupassa... Saatan joku kuukausi katsoa tarkemminkin, mihin kaikkeen ja kuinka paljon rahaa tällä uudella elämäntyylillä tarkalleen ottaen menee ja voin sitten raportoida aiheesta täällä bloginkin puolella!

***

Siinäpä nyt joitakin monista syistäni ja tekosyistäni! Millaisia motivaattoreita teiltä löytyy? Entä kuulostavatko kootut selitykseni ja aikaisemmat terveellisemmän elämäntyylin välttely -yritykseni edes kaukaisesti tutuilta..? :)