Kuvissa tiistain ruoat, voi harmi, kun ei ne syömiset sitten kyllä noihin kuvissa näkyviin jääneet... :/
+ 0,33 l omenasiideri, n. 100 g sipsejä, 1 pieni suklaapatukka, 1 turkinpippurilaku, 2 kauralastua
= :( :( :(
Seuraavaksi olisikin sitten luvassa sen sortin tunnustuksia, että heikompia hirvittää. Viimeisen reilun viikon sisällä mulla on ollut pitkästä aikaa sellaisia täysin hallitsemattomia herkkuhimoja. Oon koko tämän alkuvuoden tähän asti iloinnut, että olen päässyt eroon tunnesyömisestä, mutta nää viimeaikaiset olotilat on olleet ehkä jotenkin verrattavissa siihen. Onko se sitten tylsistyminen, epätoivo siitä, etten tiedä mihin olen elämäni kanssa menossa, mikä ajaa hukuttamaan mälsät ajatukset mässäilyyn? Tiedä häntä, parina MYÖHÄISILTANA olen repsahtanut ja painunut hampurilaisaterialle heseen. Pitkän päivän olen kestänyt himotuksia, mutta illalla sitä aina repsahtaa. Noiden tiistain "pikku"-iltaherkkujen jälkeen oli näin lähellä, etten lähtenyt hakemaan vielä pussillista lihiksiä kaupasta. Kamalaa, tiedän! Onneksi en käynyt. Pidin pintani sillä kertaa.
Nyt mulla on naistenvaivat aluillaan, joten hormonit voivat olla yksi syy ruokahimotuksiin toki, niin kuin näihin apeisiin fiiliksiinkin. Mietin myös sitä, että syönköhän liian vähän kunnon ruokaa päiväsaikaan ja siksi illalla (tai parhaimmassa tapauksessa yöllä) on pakko saada herkkuja?
Eilenkin tapahtui sellainen juttu, joka sai mut pettymään itseeni. Kaveri oli pitkästä aikaa Tampereella käymässä ja pussikaljoitteluunhan sitä sitten ajauduttiin. Pusarilta vielä baariinkin ja viimeisten juomien kohdalla en olisi halunnut edes juoda enää, mutta kun kaveri halusi vielä parit, niin mulla ei jotenkin olevinaan ollut pokkaa olla ottamatta seurassa?! Tupakkaakin paloi ihan liikaa ja nyt on olo keuhkoissa sen mukainen. Pthyi. Hemmetti! No, syömiset sentään oli eilen kevyet (lounaaksi kasvissosekeittoa, päivälliseksi tofusalaatti) enkä grillille ennen nukkumaanmenoa eksynyt, vaikka vähän olisi mieli tehnytkin.
Masentaa. Ei kiinnosta. Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että ei musta vain ole tähän. Pikkasen riepoo tännekin tasaisin väliajoin päivitellä, että miten taas on tullut mokattua. Huokaus. Miten voi ihmisiks olemisen opettelu olla näin vaikeaa?
Voi sentään, älä sure! (No joo minä oonkin hyvä sanomaan, kun en muuta teekään..) Sitä on liikkeellä.
VastaaPoistaKannattaa ainakin kokeilla syödä reilusti sitä kunnon ruokaa päivällä, kuten ajattelitkin. Mulla se auttaa ainakin vähän noihin juttuihin.
Mielenkiintoista, miten se on helppoa kuvitella elävänsä vain terveellisellä puhtaalla ravinnolla, laihtuvansa ja voivansa hyvin, mut sit käytännön toteutus ei olekaan niin yksinkertaista. Kaikkea muuta. :D
Kiitos kommentistasi, se piristi <3 Mut voi meitä! Jospa tää tästä vielä iloksi muuttuisi :) Ja onneksi molemmat voidaan muistaa, että joskus on mennyt paljon huonomminkin..! Työtä on siis onnistuttu tekemään jo nyt :) Positiivisuutta!
PoistaTsemppiä! Mä oon huomannut, että jos kusen aamupalan, eli syön huonosti tai skippaan sen kokonaan (badbadbad) niin illalla sorrun yleensä herkutteleen :( eli aamupalalla on mulle ainakin tosi suuri vaikutus!
VastaaPoistaKiitos tsempistä! :) Mun on pakko ruveta panostamaan noihin päivän syömisiin ja katsoa, olisiko sillä hyviä vaikutuksia iltoihinkin.
Poista